tiistai 12. tammikuuta 2016

A242. Ihmeparannusohjeyritelmä XXIV * Irti päästäminen ja jumiutumattomuus

Jos mietin, miksi ihmiset kuolevat tai sairastuvat, niin flunssaan ainakin sairastuu pahemmin, kun työ tai opinnot painavat, ikään kuin pakenee niitä sairauden avulla, vaikkei tietoinen mieli itse osaa päättää, että olisi loman paikka. Ja ihminen kai kuoleekin, kun olisi aika vaihtaa ympyröitä mutta samaa vanhaa vain jatkuu ja jatkuu - kun tietoinen mieli ei reagoi muutoksen tarpeisiin, mitä kai erityisesti tapahtuu läheisimpien ihmissuhteiden ja työn kohdalla, niiden jatkuvuuden viemänä. Jos vain polveillen kulkisi yhdestä sopivasta tekemisestä ja elämänkuviosta toiseen, jumiutumatta, ryöstöviljelemättä, elinvoimaisuutensa säilyttäen ja energisyyttä vaalien, harmoniassa maailman kanssa, niin ei kai niin sairastaisi tai niin helposti kuolisi pois. Mikä kai tarkoittaa jonkinlaista jumiutumisten karsimista pois, elämäntyylivalintaa urautuneen sijasta uutta oppivaan päin, vaihtelusta viehättyvään, polveilleen uuteen siirtyvään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti